Mettään

Mettä muuttui eläväksi
Kun kahden puun välissä hiisi, karvainen ja saarnaava
Maan henget nyyhkyttivät

Heinän tuoksua koko maailma, kuuluu etäistä laulua
Sysimustat tuulet puhkuvat paksua synkkää sumua

Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat
Mettään kun tulenpalavana hietaan jalat painuvat

Sen utuinen harso kietoo otteeseen
Keinuen varjojen syvyyksiin hämärä käy

Liekit tulen nöyrää sielua tanssittaa ja tuulet joka sen sammuttaa
Puen palttooni paksun sen alle peittelen haaveeni
Muuten en halaja enkä saa

Elää luonnossa voima, keinuttaa sylissä säteiden
Pilvet, virrassa, tuulen kantavassa, sointi tuulen, tanssi auringon

Mutta kun tulevat sateet, raivoavat siinä kurkihirret koetuksella
Kipin kapin juosten alta pois mutta virtaanpa sukelsivat